When I was seventeen
It was a very good year
It was a very good year for small town girls
And soft summer nights
We'd hide from the lights
On the village green
When I was seventeen
- Frank Sinatra
Vaikka kyseessä on yksi Sinatran hienoimmista kappaleista, en ole varma voinko olla täysin Sinatran kanssa samaa mieltä menneestä vuodesta. Toisaalta, enhän minä ehtinyt olla kuin noin kolme kuukautta 17-vuotias vuonna 2007, joten tänä vuonna voisi kokeilla ottaa uusiksi.
Ei mennyt vuosi mikään huonokaan ollut, paljon on tullut koettua, eikä se minulle henkilökohtaisesti ole mikään huono vuosi sinänsä ollut. Mutta jos vuotta tarkastelee maailmallisesta näkökulmasta, ei vuosi mitenkään erityisen valoisalta näytä...
Istuntosalin kannalta vuoden suurin tapahtuma oli toki maaliskuussa käydyt eduskuntavaalit, joita edeltänyt noin kahden kuukauden mittainen eri vaalitilaisuuksissa ja ehdokashaastatteluissa ravaaminen oli rankkaa, mutta samalla opettavaista ja hauskaa. Kyllä siinä oli sitä omaa tunnelmaansa, jota muistelee mielellään. Ja pääsimmehän me myös vaali-iltana paikan päälle, eli Yleisradion päämajaan, Isoon pajaan, seuraamaan ääntenlaskua ja haastattelemaan puolueiden puheenjohtajia. Vaalien lopputulos on syksyn mittaan tuonut tosin koko lailla ongelmia, vaikka toisaalta kiitos valtiovarainministerin lupausten, kyseisen selkkauksen toinen osapuoli sai sen mitä halusi.
Toukokuussa oli sitten vuoden toinen iso tapahtuma Suomessa, nimittäin ensimmäistä kertaa tämän maan kamaralla järjestetyt Euroviisut. Edustajat olivat taas tuttuun tapaan varsin huonoja ja epäkiinnostavia, niin voittaja kuin Suomen edustajakin. Ukraina sentään toi näihin kissanristiäisiin jotain huumoria, jonka tempausta voisi verrata Lordiin; molemmat olivat tajunneet Euroviisujen idean, toisin kuin monet muut, jotka sinne menevät uskoessaan ihan tosissaan että heidän edustajakappaleensa olisi hyvä.
Loppuvuosi oli taas synkempää aikaa, eritoten marraskuun alun tapaus Jokelassa. Tuota nyt tuskin tarvitsee puida yhtään, sillä kaikki tietävät että kyseessä oli erittäin valitettava ja surullinen tapaus ja se tulee pysymään mielessä ja niin edelleen. Samanlaistahan tapahtui myös huhtikuussa Virginia Techin koulussa, joka tosin oli täysin eri luokkaa kuin Jokelan ammuskelu, ainakin jos uhrimäärää katsoo. Ei kai tässä muuta voi toivoa, kuin että nyt kun tällainen tapaus on täälläkin sattunut, voitaisiin keskittyä siihen, miten vastaavia tapauksia voisi ehkäistä.
Itsenäinen Suomi täytti tänä vuonna 90 vuotta. Tuosta aiheesta olenkin jo kirjoittanut, ja se kirjoitus löytyy tuosta alempaa, että ei siitä sen enempää.
Joulukuussa sattui tosin myös eräs varsin harmittava tapaus, tällä kertaa Nokialla, eli tämä varsin paljon uutisissakin julkisuutta saanut vesikriisi, joka vieläkin näyttää jatkuvan, vaikka parempaan päin ollaakin menty. Kyseisessä tapauksessahan 400 000 litraa jätevettä pääsi sekoittumaan juomaveteen, luultavasti jonkinlaisen vahingon seurauksena.
Vuotta synkensivät myös lukuisat erittäin valitettavat kuolintapaukset, joista neljä sattui joulukuussa, kolme niistä kuukauden viimeisellä viikolla. Viides päivä kuoli saksalainen avant-gardesäveltäjä Karlheinz Stockhausen 79 vuoden iässä. 26 päivä kuoli legendaarinen suomalainen urheiluselostaja Voitto ”Vode” Liukkonen 67 vuoden iässä. Päivä tämän jälkeen kuoli pakistanilainen poliitikko Benazir Bhutto terrorihyökkäyksessä 54 vuoden iässä. Ja että loppu olisi täydellinen, uudenvuodenaattona kuoli erittäin hieno suomalainen näyttelijä ja muusikko Markku Peltola 51 vuoden iässä.
Muita harmillisia kuolintapauksia viime vuonna oli mm. Kirka, koomikko ja muusikko Eeki Mantere, ohjaajat Rauno Mollberg ja Ingmar Bergman, Boris Jeltsin, rallikuski Colin McRae ja oopperalaulaja Luciano Pavarotti. Eli näiden monien kuolemien perusteella voi todeta, että ”it was not a very good year”.
Niin, siitä henkilökohtaisesta puolesta vielä voisi sanoa pari sanaa. Tänä vuonna löysin itseni melko monelta keikalta, varsinkin vuoden loppupuoliskolla. Heinäkuussa Kaustisella Tuomari Nurmio, Hector ja Buffy Sainte-Marie, Faces-festivaalista jäi mieleen Transkaakko, Uzva veti mainion keikan Espan lavalla elokuussa, ja saman kuun lopussa näin Porin teatterissa Kuusumun Profeetan. Keikkavuosi sai päätöksensä 29 lokakuuta, kun 34-vuotisella urallaan Rush esiintyi ensi kertaa Suomessa, Hartwall-areenalla.
Näistä keikoista hienoimmat kokemukset olivat eittämättä Kuusumun Profeetta ja Rush. Molemmat kuuluvat eniten kunnoittamiini bändeihin, joten luonnollisesti myös keikkakokemukset olivat unohtumattomia. Noita on turha sinänsä laittaa paremmuusjärjestykseen, sillä ne ovat toisistaan kovin poikkeavia; Profeetat esiityivät Porin teatterin päälavalla noin tuhannelle katsojalle, kun Rush taas esiintyi stadionbändin elkein kahdellekymmenelle tuhannelle katsojalle Hartwall-areenalla. Toisaalta voisi sanoa että Kuusumun Profeetan keikalla oli parempi tunnelma, ehkä juuri tilan pienuuden takia. Kuitenkin yleisöä taisi olla eniten koko bändin historian aikana. Siinä illassa oli jotain maagista, jota Rushin keikalla ei ollut.
Uudenvuodenaatto sujui melko rauhallisissa merkeissä Tampereella. Muutaman raketin ammuimme, joimme glögia ja pelasimme joululahjaksi saatua Trivial Pursuitia. Ei se toisaalta mikään ihmeellinen uusivuosi ollut, mutta parempi kuin viimevuotinen ainakin siinä suhteessa, että tällä kertaa ei satanut vettä.
Toivokaamme siis että vuodesta 2008 tulisi jossain määrin parempi kuin viime vuodesta. Myös tänä vuonna Istuntosali saa astetta enemmän töitä lokakuussa järjestettävien kunnallisvaalien takia. Minä ehdin täyttää noin kuukausi ennen vaaleja, ja on minua ehditty kysyä jo ehdokkaaksi isäni tuttavan puolesta. Tosin mikäli ehdokkaaksi aion, tulen tekemään sen puolueiden ulkopuolelta. Ja huumorilla.
